Vaalikevät, jossa Super-Toni ei ole mukana

17.01.2019

Vuosina 2003, 2007 ja 2011 alkuvuoden ohjelma rakentui vakiintuneen käytännön mukaisesti. Vaalitilaisuudet, haastattelut, toritapahtumat, tupaillat ja vaalipaneelit täyttivät kalenterin vaalipäivää edeltävään lauantaihin saakka. Tosiasiassa vaaleihin valmistautuminen oli käynnistynyt varsinkin uusien ehdokkaiden osalta jo edellisen vuoden kesällä, mutta viimeiset kaksi kuukautta olivat aina kiireisimmät. Tuntui, että ihmisten kiinnostus vaaleja kohtaan lyheni vaali vaalilta ja ratkaisut omasta ehdokkaasta tehtiin vasta viimeisinä viikkoina, joidenkin osalta viimeisinä päivinä.

Minut valittiin eduskuntavaaliehdokkaaksi ensimmäistä kertaa vuonna 2002, jolloin olin 24-vuotias. Olin jo mukana kunnallispolitiikassa ja jonkin verran maakuntapolitiikassa, mutta kansallisen tason vaikuttamisessa olin täysi aloittelija. Tuohon aikaan käytössä ei ollut sosiaalisia medioita ja muutkin sähköiset kampanjointivälineet loistivat poissaolollaan. Oli kampanjoitava fyysisellä läsnäololla, esitteillä, flyereilla ja julisteilla. Tärkein kampanjointiväline oli ihmisille puhuminen ja yleisesti ihmisten kohtaaminen.

Maailma on muuttunut. Nyt sähköisen kampanjoinnin ja mielikuvamarkkinoinnin aikakaudella ehdokkaat ihmisinä jäävät etäämmälle äänestäjistä. Toisaalta ehdokkaiden tavoittaminen on aiempaa helpompaa ja jokaisella ehdokkaalla on omat mediat hyödynnettävänä. Poliittisiin tilaisuuksiin ei enää entiseen tapaan kokoonnuta ehdokkaita kuulemaan ja tapaamaan. Tosin jo vuosituhannen alussa näissä tilaisuuksissa kävi pääsääntöisesti puolueaktiiveja ja ehdokkaiden omia kannattajajoukkoja. Ensimmäisissä omissa eduskuntavaaleissa meillä ei ollut mitään menetettävää, tulimme mukaan selvästi altavastaajana, jopa eräänlaisena täyte-ehdokkaana istuvien kansanedustajien rinnalle. Ehkä juuri sen takia se ensimmäinen vaalikampanja oli kaikista paras, rohkein ja eniten näkyvyyttä kerännyt.

Kaikissa kolmissa vaaleissa minulla oli sama kampanjapäällikkö, hyvä ystäväni ja ikuinen optimisti, jonka kanssa olimme aloittaneet politiikassa samaan aikaan. Tämän värikkään nuoren herran, nyt jo hieman aikuistuneen maailmanparantajan ja kaikkien ihmisten ystävän vahvinta osaamista oli ja on edelleen nimenomaan ihmisten kohtaaminen. Jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä ehdokkaan ja kampanjapäällikön paikat olisi kannattanut vaihtaa toisinpäin, niin jouhevasti hän vaalikentällä sukkuloi. Hän onkin edelleen mukana politiikassa ja vieläpä hyvin merkittävissä tehtävissä. Paras kampanjapäällikön idea oli kuitenkin hänen käsin piirtämä Supermies, josta tuli graafikkojen käsissä todellinen Super-Toni, joka lensi vaalipiirinä toimineen Etelä-Savon maakunnan yllä.

Muistelen kampanjaa edelleen leveällä hymyllä. Punahiuksinen tiukkoihin trikoisiin pukeutunut Super-Toni oli jotain vaaleissa ennen näkemätöntä ja ylitti monet uutiskynnykset perinteisiä nimi-numero-kasvokuva-slogan kampanjoita paremmin. Meidän slogani "Äänestä Toimeen" kehotti äänestämään, mutta myös korostamaan toimintaa pelkkien vaalipuheiden sijasta. Ja se toimi! Keräsin ensimmäisissä vaaleissa parikymppisenä ensikertalaisena yli tuhat ääntä yhdestä Suomen pienimmästä vaalipiiristä. Eihän se ollut lähelläkään läpimenoa, koska kaikki Keskusta-puolueen entiset kansanedustajat valittiin jatkamaan tehtävässään, mutta huiman hyvä tulos silti. Seuraavissa vaaleissa olimmekin sitten liian varovaisia. Kuningasideaa ei enää löytynyt, emmekä osanneet hyödyntää tulossa olevia sähköisen kampanjoinnin välineitä, joten äänimäärä ei enää uusilla yrityksillä parantunut.

Jätin aktiivipolitiikan ja puoluetoiminnan, kun aloitin Tuusniemen kunnanjohtajana vuonna 2012. Mielestäni virkamiestyö ja puoluepolitiikka sopivat huonosti samalle henkilölle. Poliitikoilla on omat roolinsa ja tehtävänsä ja virkamiehillä omansa. Yhteiskuntatieteiden maisterina ja yhteiskuntapolitiikkaa pääaineena lukeneena politiikkaa tulee kyllä seurattua, mutta enää vain tiedotusvälineiden välityksellä - ei sen lähempää. Yhdestätoista vuodesta, kolmista eduskuntavaaleista ja kolmista kunnallisvaaleista jäi kuitenkin muistoja ja kokemuksia, joita en pois vaihtaisi. Politiikka on pahimmillaan aivan kamalaa ja ihmisarvoja polkevaa, mutta parhaimmillaan se on mahtavaa yhdessä tekemistä ja asioiden aikaansaamista. Toivotan menestystä ja jaksamista kaikille tämän kevään vaaleihin ehdokkaaksi valituille. Vinkkinä sanon, että keksi mieluummin jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä kuin, että teet kaiken kuten aiemminkin on tehty. Ja jotta ei jää epäselväksi, niin en aio olla ehdokkaana tämän kevään vaaleissa eli tämä ei ole vaalikirjoitus. Ehkä tämä oli enemmän Tonin-päivän kirjoitus.

Toni Auvinen