Digipaasto jäi vajaaksi

04.02.2019

Pitkän, pimeän ja työntäyteisen syyskauden jälkeen ajattelin digipaastota (digital detox) muutaman viikon. Ajankohdaksi valikoitui joulun ja uudenvuoden aika, jolloin minulla oli mahdollisuus pitää kaksi viikkoa lomaa. Työni on niin digitäyteläistä, että paastoaminen on käytännössä mahdollista vain lomalla. Olin jo muutaman vuoden ajan somepaastonnut kaikki pidemmät loma-ajat, mutta digipaastolla ajattelin vältellä somen lisäksi myös muita digitaalisia palveluja ja laitteita. Myönnän jo heti aluksi, että en onnistunut tavoitteessani ajattelemallani tavalla. Somea en kaivannut - siihen olen jo tottunut, mutta googlen hakukone ja karttapalvelu sekä muutama muu arjen sujuvoittamisen sovellus olivat lomallakin käytössä. Puhelin sai kuitenkin olla omissa oloissaan normaalia enemmän ja käytin sitä vain, kun oikeasti tarvitsin. Aikaa riittikin yllättävän paljon muuhun tekemiseen ja tekeminen oli jollain lailla keskittyneempää ja rauhallisempaa kun puhelin ei ollut koko ajan lähettyvillä. Myös Tietokone kuului välteltäviin laitteisiin ihan jo pelkästään siitä syystä, että käytän sitä arkipäivisin 6-10 tuntia ja viikonloppuisinkin useamman tunnin ajan. Tässä tavoitteessa onnistuin jopa odotettua paremmin ja koneen avaaminen työkäyttöön parin viikon tauon jälkeen oli ihan mielekästä.

Digipaaston päätteeksi poistin sosiaalisen median applikaatiot puhelimestani ja käytän niitä työhöni liittyen nyt vain tietokoneen kautta. Tämä on johtanut muutamiin hassuihin tilanteisiin, kun tyhjän hetken tullen aivot ohjaa käsiä ja sormia ajattelematta hakemaan puhelimesta ennen löytyneitä some-ikoneja. Nyt useamman viikon turhan etsinnän jälkeen homma alkaa asettua aloilleen ja puhelimen jatkuvaan näpyttelyyn tai kädessä pitämiseen ei enää tunnu olevan mitään syytä. Puhelimessa olevat sähköpostitilit, kalenteri tai edes Whatsapp eivät ole niin koukuttavia kuin Facebook, Twitter, Instagram ja LinkedIn. Vapaa-ajalla sormi hakeutuukin yhä useammin esimerkiksi äänikirja-applikaatioon tai muuhun vastaavaan hieman pitkäaikaisempaan ajankäyttöön. Usein puhelin kuitenkin vain makaa pöydällä, sillä eihän siihen juuri kukaan enää työajan ulkopuolella soittele, kun pikaviestinkin voi laittaa.

Mitä digipaastosta tai sen yrityksestä sitten jäi käteen? Tärkeimpänä asiana nostaisin esiin sen, että havahduin pohtimaan, kuinka paljon digitaalisia laitteita tai palveluja päivittäin käytän. Pohdin myös mikä osuus tästä käytöstä on todellista tarvetta ja mikä tottumusta ilman sen suurempaa syytä. Havainnoin myös, että monista digipalveluista ja -laitteista on arjessa suurta iloa ja hyötyä - enkä niistä enää mielelläni kokonaan luopuisi. Aionko kokeilla digipaastoa uudestaan? En ehkä kampanjaluonteisesti, mutta pyrin muuttamaan omia toimintatapojani siihen suuntaan, että digipalvelut ja -laitteet olisivat minulle hyödyksi ilman, että ne ohjaisivat tekemistäni ja käyttäytymistäni. Ja lopuksi "takaisin luontoon" eli kaiken maailman digin vastapainoksi on tärkeä huolehtia omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista, johon helpoin, halvin ja tehokkain ratkaisu löytyy ympäröivästä luonnosta.

Toni Auvinen