Alustatalous ratkaisu soteen?

08.03.2019

Juha Sipilä viittasi aamupäivän puheessaan valmiudesta pyöreän pöydän neuvotteluihin ja myös Antti Rinne sanoi, että valmistelun jatkamiselle tarvitaan rahoitus. Lisäksi Rinne sanoi, että sotepalveluihin liittyvät rajoituslait tulisi pitää voimassa. https://yle.fi/uutiset/3-10679358

Lupa nykyrahoituksen käyttämiseen rajoitettiin eilen 30.6.2019 saakka ja samalla korostettiin, että se on kiinnitetty juuri kaatuneen sote- ja maakuntauudistuksen sisältöjen valmisteluun. Nyt uudistuksen kaaduttua ja sitä esittäneen hallituksen erottua alasajon vauhti voi ilman uusia päätöksiä tuostakin vielä nopeutua. Toki olemassa olevat sitoumukset tulee tässäkin tilanteessa hoitaa.

Pohjois-Savon näkökulmasta tulevaa miettiessä nousee esiin kaksi asiaa ylitse muiden. Ensimmäisenä haasteena on maakunnan jakautuminen useisiin sote-organisaatioihin ja toiseksi vapaaehtoisen maakunnallisen mallin löytyminen kaikkien kuntien ja alueiden kesken on ollut vaikeaa. ICT & DIGI valmistelun näkökulmasta maakunnassa toimii kaksi inhouse-yhtiötä, kuntien omaa palvelun tarjontaa sekä muualle ulkoistettuja palveluja.

Löytyisikö tuleva sote-malli yliopistosairaaloiden erityisvastuualueiden kautta? KYS erva alueeseen kuuluu Pohjois-Savon lisäksi sairaanhoitopiirit Etelä-Savosta, Itä-Savosta, Keski-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta. Alueiden yhtenäisyys maantieteellisesti on hyvä, mutta toiminnallisesti hajanainen. ICT:n näkökulmasta alueella toimii useita inhouse-yhtiöitä ja käynnissä on ainakin kaksi suurta asiakas- ja potilastietojärjestelmähanketta sekä useita muita yhtäaikaisia investointihankkeita.

Suomen kunnat ovat uskomattoman erilaisia, eri kokoisia, eri ajassa eläviä ja taloustilanteeltaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Isot kaupungit kyllä pärjäävät, mutta pienemmät kunnat joutuvat polvistumaan ICT & DIGI kehittämisvastuiden edessä. Kiristyvä lainsäädäntö, erityisosaamisen tarpeet, kasvavat kustannukset, tietoturva ja tietosuoja sekä digitalisaation odotukset ovat vuoren kokoinen kakku syötäväksi. Jos uutta kansallista sote-mallia lähdettäisiin rakentamaan nykyisen tilkkutäkin pohjalta tai jos kaikki kunnat saisivat tehdä kuten parhaaksi katsovat olisi lopputulos varsinkin asiakkaan näkökulmasta ylivoimaisen monimutkainen. Sillä mallilla kansallisten yhteishankkeiden edistäminen ilman pakkoa tai ilman taloudellista ohjausta on hyvin vaikeaa.

Voisiko SoteDigi Oy nyt ottaa sille hahmotellun kansallisen roolin, jota tuettaisiin Väestörekisterikeskuksen (tuleva digi- ja väestövirasto) ja Kelan resursseilla. Eli kaikki järeimmät ja kansallistettavat soteen liittyvät kehittämishankkeet tämän kolmikon vetovastuulle? Kaikki ketteryyttä ja paikallistuntemusta vaativat asiat taas hoidettaisiin sote-järjestämisorganisaatioissa ja niiden välisessä yhteistyössä.

Maakuntaliittojen rooli voi jatkossa olla haastava eli vaikka se onkin luonteva kuntien yhteistoimintaelin on se hyvin kaukana sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Sairaanhoitopiirien maine taas on liian monessa maakunnassa huono ja keskuskaupunkien vetovastuukaan ei tunnu sopivan kaikille. Jotenkin tuntuu, että liikkeelle pitäisi lähteä taso kerrallaan, eli ensin kansallinen alustaratkaisu, jonka päälle moduuleittain eri toimijoita ja toimintoja. Sote- ja maakuntauudistus edellisessä muodossaan oli monen kymmenen tuhannen palan palapeli ilman sen rakentamista ohjaavaa kansikuvaa. Onko alustatalous ratkaisu Suomen soteen?

Toni Auvinen